MINUN TARINA

Olen 39-vuotias nainen, jolle arjen merkityksellisyys ja elämän keveys tässä ja nyt on syventynyt oman kasvun myötä. Tästä kaikesta kasvusta, ammatillisista opinnoista sekä lukemattomien ammattilaiskollegoiden kansssa jaetusta hiljaisesta tiedosta, on muodostunut koko elämäni ajan yhä uudelleen oma identiteetti tähän hetkeen. 

Intohimoinen ja innostava elämän tehtäväni on alkanut lastenhoitajana, valmistuttuani 2005 lähihoitajaksi, lasten ja nuorten, koulutusohjelmasta. Olen saanut aloittaa urani kiehtovasta lasten maailmasta, joka vei mukanaan sydän juuria myöden. 

Lasten edessä on oltava itselleen rehellinen, aito, keskeneräinen ja oikeasti opetella olemaan tässä hetkessä läsnä, lempeän myötätuntoisesti myös itseään kohtaan. Muuten sattuu ja tapahtuu kaikkea, josta me aikuiset usein sanomme, että "minä varoitin/ minä tiesin", niin vanhempana kuin kasvatusalan ammattilaisena. Todellisuudessa juuri nämä kohdat on paras hetki oppia näkemään omaa toimintaa. Tarkastelemaan millaisen arvomaailman kanssa kulkee siinä hetkessä. Entä millainen rakkauden, rajojen ja hyväksynnän maailmaa haluaa olla todellisuudessa jatkamassa ja rakentamassa. Kun maitopurkki kaatuu tai sakkolappu on tullut oman auton tuulilasiin. Nämä vertauskuvat reaktioistamme on vielä hyvin pieniä usein siihen, kun kohtaamme arjessa suuria kriisejä tai toistuvia haastavia tilanteita, kuten avioero, haastavat kasvatustilanteet, läheisen kuolema tai oma tai läheisen sairastuminen. Tänä päivänä alamme ymmärtämään myös sitä, että voimme jo paljon ennen kriisiä ottaa vastuuta omasta hyvinvinnoisti ja tehdä elämästämme meille itsellemme merkityksellisempää. Elämämme niin paljon arkea, joten suosittellen, että rakastut arkeesi. 

Minulle on ollut hyvin luonnollista kasvaa lasten parissa. Olen saanut jo ennen omien lasten syntymää liki kymmenen vuotta, kasvaa itse kasvatusalan ammattilaisena. Joten äidiksi tultuani, en kokenyt pikkulapsi aikana, että olisin joutunut luopumaan tai että piirilevyni uskomusjärjestelmä olisi syvästi mennyt uusiksi. Oivalsin siis, että voimme kasvaa tietynlaisiin hetkiin, kuten äitiyteen unohtamatta naista tai sisäistä pikkutyttöämme, vaan antaa kaikkien rooliemme kasvaa.

Lastemme siirtyessä jo koulumaailmaan, koen tulleeni avioeron myötä todella suuresti aidon rakkauden ja kipeässä asiassa raadollisesti syvemmin sen rakkauden äärelle mitä haluan kauttani jatkuvan tämän kokemuksen myötä. Viimeisten seitsemän vuoden aikana olen siis yhä syvemmin saanut ottaa oppimaani teoriaa yhä syvällisemmin käytäntöön. Enkä oivaltanut, että ylistäisin elämäni kipeimpiä koettelemuksia tässä tänään.  Sillä juuri ne on vienyt minua syvemmälle itseeni ja olen avautunut koulutuksille, jotka ovat kiehtoneet jo kauan. Koulutukset ovat lisänneet ymmärrystä itseeni ja myös siihen, että voisin auttaa ammattitaidollani monipuolisesti muita, sillä rakastan myös yhdistää monipuolisesti oppimaani ja olen aina janonnut asioista monipuolisesti tietoa. Elämä on tullut yksinkertaisemmaksi, selkeämmäksi, tasapainoisemmaksi ja onnellisemmaksi, eli kivun takana on syvä mahdollisuus löytää kukoistus. Kun opit tuntemaan ja luomaan arjesta oman näköistä yhä rehellisemmin, se antaa voimaa ja rohkeutta kohdata asioita itselle sopivalla tavalla. 

Tästä syntyi yritykseni, jonka nimeksi tuli Sydämen Valoon. Nimi sai alkunsa ajatuksesta, miten tärkeäksi ja merkitykselliseksi koen sen, että ihminen tekee työtään sydämestään. Olen oivaltanut, olevani etuoikeuttettu siinä, että olen aina puhunut työn mielekkyydestä ansion sijaan. En toki vähättele rahallista korvausta, mutta olen näillä viimeisillä kilometreillä vasta konkreettisemmin ymmärtänyt, että miten paljon mielekäs työ, sen sopiva haastavuus ja monipuolisuus, sekä kehittymisen ja kasvun mahdollisuus tukee ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja ennalta ehkäisee niin kehon- kuin mielensairauksia. Luon kokonaisvaltaista hyvinvointia sillä osaamisella ja ymmärryksellä, joka minulla siinä hetkessä on. Yrittäjänä se merkitsee minulle sitä, että voidakseni antaa asiakkaalle parasta, on minun oltava myös siinä hetkessä paras versio itsestäni ja huolehdittava aina ensisaisesti omasta hyvinvoinnista. On myös osattava arvioida omaa ammattitaitoa jatkuvasti ja ohjattava asiakasta eteen päin silloin jos kokee, että oma ammattitaito ei riitä, se on todellista vastuunottamista. Siksi kannastun aina palautteeb antamiseen ja rohkeasti omien ajatuksien ja tunteiden esille tulemiseen. Jokaisen aikuisen ja lapsen tulisi saada kokea niin kehon, mielen kuin sydämen terveyttä. Eritoten pidän jokaisen aikuisen omaa vastuuta omasta itsestään, joka heisjastuu kauttamme ympäristöön. On siis tärkeää, että yhteiskunnassamme erityisesti kaikki lasten ja nuorten kanssa työskentelevät kokisivat elävänsä elämän parasta aikaa. Sillä lapsella ja nuorella on oikeus peilata itseään samaistuen läheisiin aikuisiin, eikä meidän siksi tulisi niin nopeasti keskittyä lapsen käytökseen kuin siihen, mikä sen käytöksen takana on.

 Itseäni elämässä on auttanut se, että aika ajoin pohdin, elämäni merkityksellisyyttä, arvojani ja kuka elämääni johtaa. Sillä aika usein ihan pienistä arkisista asioista lähtee kierre, jossa huomaamme, että en johda elämääni itse tai arvoni ovat muuttuneet. Pidän siis tärkeänä sitä, että ammattilainen on sydämellään palvelunsa takana, joten myönnän täysin, että myös omat palveluni ja koulutukseni ovat lähteneet omasta sisäisestä tarpeesta kehittyä ja kasvaa kaikkea tätä kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan. Olen suunnattoman kiitollinen ja niin iloinen siitä miten monipuolista ja koko ajan kasvavaa ja kehittyvää työtä saan tehdä. Kun on itse kohdannut myös haastavia ja kivuliaita kasvun hetkiä elämässään ja silti ei vain selvinnyt niistä, vaan alkanut voimaan yhä paremmin ja paremmin, niin ei oikein jää muuta, kuin suuri toive saada antaa muille sitä, jonka kokee merkitykselliseksi sydämestä. Tervetuloa siis sydämen valoon.

Rakkaudella: Marianne

Ehdottomasti kaikken kauneinta, raa´an rehellistä, opettavinta, koskettavinta, herkintä ja kasvattavinta matkassani on ollut viimeiset yksitoista vuotta, kasvaa naisena äidiksi, jonkalainen haluan sydämestäni olla niin omille kuin kaikille rikkaan elämäni salliville laina lapsille. Ennen omiani ja suurimpia haasteita omassa kasvussani sain mieletöntä kasvua muiden lasten hoitamisesta. Avioerossa lapseni laittoivat minut tutkimaan hetki kerrallaan sitä, missä poikani, halusi minun olevan kasvussani, lapsenani sinulla on siihen täysi oikeus. On kuitenkin totta, että meistä ei vielä kukaan ole pystynyt täydellisyyteen, mutta se ei onneks ole ollut minunkaan tarkoitus, vaan rehellisyys ja autous, rohkeutta kasvaa. Niissä hetkissä kiitollisuuteni ja rakkauteni on kasvanut suolaisissa onnenkyynelissä. Kiitos siis, eritoten omat pojat.

Olen päättänyt elää rohkeasti, toimia sisäisen vaistoni, intuition ohjaamana. Tämä ääni sisälläni on jumalallinen, taivaallinen. Mutta näin tekemällä pääsen myös vastatusten pelon, epäuskon ja luottamattomuuteni kanssa. Siksi minun tulee tutkia kaikkea sitä, mikä yrittää sabotoida yhteyttä rakkauteen ja luottamukseen. Hiljentyä, rukoilla ja avautua rakkaudelle. -Tommy Hellsten